maanantai 3. syyskuuta 2012

,

Miksi kaikki pääsee johonkin helkkarin terapiohin mutten mä?! Tuntuu, et ei ne asiat niin vaan järjesty juttelemalla. Menet psykologille: niin, mistä halusit tulla juttelemaan? Mä tiedän, että kaikki juontaa lapsuudesta tähän päivään. Huono elämä. Mua on kohdeltu niin vitun huonosti. Ja tuntuu, et sama meininki jatkuu nykyäänkin. Nainen nyrkin ja hellan välissä. Nainen, joka antaa itseänsä kohdeltavan huonosti. Mulla ei oo enää ees oikeen mitään yksityiselämääkään. Esim. facebookissa ollessa kyylätään koko ajan veiressä, et mitä teen ja kenen kanssa puhun ja mille nauran jne jne. Heti kun menen koneelle niin asetut paikallesi mun viereen kyttäämään. Ahdistaa. Haluan kirjoittaa esim. tätä päiväkirjaa, kun ahdistaa, mutta en saa ikinä olla koneella enää rauhassa! Siinä sinä aina tuijotat ja pelkäät että juttelen muille miehille.  Ja en voi esim. jättää enää facebookia aukikaan röökin ajaksi ku tiiän sun tutkivan mun keskusteluja. Tänään onneksi sain vapaahetken ku sanoin että haluun olla kotona. Sä lähdit onneksi kotiis ruuanlaittoon.

Oon taas syönyt ihan liikaa: puoli litraa jäätelöä, 1 pringlespurkin, 1 pitsan ja 1/3 suklaalevyä. Jos sitä huomenna rauhottus ja taas yrittäs elää jonkin aikaa terveellisesti. Lihon muuten vaan koko ajan, jos jatkan. Ja lihonut oonkin. Varmasti päälle 70kg puntari näyttää, viimeks (muutama viikko sitten) näytti jo 69kg. Tervetuloa taas, kaikki laihdutetut kilot.

  Mutta jännää tässä on se, että mua ei oo koskaan kehuttu näin paljon. Aina, kun menee baariin, niin joku mies tulee kehumaan kauniiksi. Ja kuulee sitä muiltakin, myös selevin. Miten koulukiusatusta siasta tulikin kaunis?! Ihmettelen. Mies tappas mut jos tietäs mua kehuttavan niin paljon. Syyttäs mua. Ainaha se syyttää, jos pukeudun esim. liian näyttävästi tai jotain. Haluan kuulemma muilta miehiltä huomiota. Mutta uskokaa tai älkää; mun mies osaa olla maailman hellin ja rakastavin. Mutta silti niin inhottava aina väliin. Mut kyllä mä haluan olla sen kanssa. Mut seikkailut saa jäähä nyt kokonaan pois. Oonhan mä nyt iän myötä aikuinen. Mut tuntuu oikeesti hyvältä olla haluttava muidenkin silmissä.

harmi vaan et ei ketään kiinnosta oikeesti. näkeehän sen jo lukijamäärästäkin. mut tää on oikeesti paikka,jonne voin kirjoittaa kaiken.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti