viha

Miksi oot aina mulle niin vihanen? Nyt oon vaan 20min myöhässä sun luota niin soitat mulle ihan raivona. Ja eilenkin raivosit mulle ja sanoit silloin että et halua koskaan mun kanssa naimisiin. Kyse oli siitä, että sen kaverit olivat pyytäneet mua facebookissa kaveriksi mua ja mä hyväksyin... "Hirveää". Onhan sullakin mun naispuoleisia kavereita yhtälailla kavereina, miksi siis raivota yhdestä sun miespuoleisesta kaverista?!

Välillä oikeesti tuntuu et mä oon niin paska ihminen, että mun täytys kuolla pois. Eilen varsinkin. Mun miesystävä syö propral-nimistä lääkettä. Sitä kun vetelis purkillisen ääntä kohti niin sydän pysähtyy tai sekoaa ja lopulta siis pysähtyy. Suunnitelma ainakin on valmis, jos tuntuu et pakko on kuolla. Ellen sit saa jostain asetta. Se ois paras, mut ainoostaan mun isovanhemmilla taitaa olla joku haulikko/kivääri/joku kotonaan.. Nekin asuu tosi kaukana musta, 2 tunnin junamatkan ja tunnin automatkan päässä. Eli lääkettä siis. Välillä tuntuu oikeesti, et kaikki vihaa mua ja mun pitää kuolla. Haluan turvaan, pois pois pois. Mutta missä on turva?

Tämänaamuinen psykologiaikakin jäi käyttämättä kun myöhästyin. Seuraava aika vasta 2 viikon kuluttua.. Sais lääkärille ees ajan aiemmin ni sais ton reseptin uusittua. Ilman lääkkeitä mä en kestä!

Niin ja unohdinkin kertoa... Keskeytin koulunkäynnin kokonaan vuoden ajaksi. Mutta toisaalta tuntuu, että en ole valmis koulunkäyntiin edes ensi syksynä... :(
Oon säälittävä ja inhottava.

,

Miksi kaikki pääsee johonkin helkkarin terapiohin mutten mä?! Tuntuu, et ei ne asiat niin vaan järjesty juttelemalla. Menet psykologille: niin, mistä halusit tulla juttelemaan? Mä tiedän, että kaikki juontaa lapsuudesta tähän päivään. Huono elämä. Mua on kohdeltu niin vitun huonosti. Ja tuntuu, et sama meininki jatkuu nykyäänkin. Nainen nyrkin ja hellan välissä. Nainen, joka antaa itseänsä kohdeltavan huonosti. Mulla ei oo enää ees oikeen mitään yksityiselämääkään. Esim. facebookissa ollessa kyylätään koko ajan veiressä, et mitä teen ja kenen kanssa puhun ja mille nauran jne jne. Heti kun menen koneelle niin asetut paikallesi mun viereen kyttäämään. Ahdistaa. Haluan kirjoittaa esim. tätä päiväkirjaa, kun ahdistaa, mutta en saa ikinä olla koneella enää rauhassa! Siinä sinä aina tuijotat ja pelkäät että juttelen muille miehille.  Ja en voi esim. jättää enää facebookia aukikaan röökin ajaksi ku tiiän sun tutkivan mun keskusteluja. Tänään onneksi sain vapaahetken ku sanoin että haluun olla kotona. Sä lähdit onneksi kotiis ruuanlaittoon.

Oon taas syönyt ihan liikaa: puoli litraa jäätelöä, 1 pringlespurkin, 1 pitsan ja 1/3 suklaalevyä. Jos sitä huomenna rauhottus ja taas yrittäs elää jonkin aikaa terveellisesti. Lihon muuten vaan koko ajan, jos jatkan. Ja lihonut oonkin. Varmasti päälle 70kg puntari näyttää, viimeks (muutama viikko sitten) näytti jo 69kg. Tervetuloa taas, kaikki laihdutetut kilot.

  Mutta jännää tässä on se, että mua ei oo koskaan kehuttu näin paljon. Aina, kun menee baariin, niin joku mies tulee kehumaan kauniiksi. Ja kuulee sitä muiltakin, myös selevin. Miten koulukiusatusta siasta tulikin kaunis?! Ihmettelen. Mies tappas mut jos tietäs mua kehuttavan niin paljon. Syyttäs mua. Ainaha se syyttää, jos pukeudun esim. liian näyttävästi tai jotain. Haluan kuulemma muilta miehiltä huomiota. Mutta uskokaa tai älkää; mun mies osaa olla maailman hellin ja rakastavin. Mutta silti niin inhottava aina väliin. Mut kyllä mä haluan olla sen kanssa. Mut seikkailut saa jäähä nyt kokonaan pois. Oonhan mä nyt iän myötä aikuinen. Mut tuntuu oikeesti hyvältä olla haluttava muidenkin silmissä.

harmi vaan et ei ketään kiinnosta oikeesti. näkeehän sen jo lukijamäärästäkin. mut tää on oikeesti paikka,jonne voin kirjoittaa kaiken.

nykyään

En oo koulussa. Pitäs olla, mut tiedän etten jaksa. Ruvetakko työttömäksi työnhakijaksi vai sitten keskeyttää määräaikaisesti? Riippuu saaduista tuista. Tuntuu, et oon pettänyt kaikki sen myötä, kun musta ei ookkaan opiskelemaan. Musta piti tulla kaksoistutkinnon suorittanut lähihoitaja, joka jatkaa siitä sitten yliopistoon todennäköisesti lehtoriksi opiskelemaan. Sitä mä haluaisin edelleenkin. Mutta toisaalta tuntuu, et musta ei tuu ikinä mitään. Turha yrittää, kun ei onnistu. Kaikki, mitä oon tehnyt tässä elämässä tai yrittänyt tehdä, on epäonnistunut. Miksi onnistuisin nyttenkään? Tulevaisuus ei näytä valoisalle, ei koulutuksen suhteen eikä työelämänkään. Tuskin musta koskaan oisi vastuulliseksi työntekijäksi.

Luojan kiitos, lääkkeet on vähentäneet ahistusta siten, että jaksan tehä muutakin kun vaan istua koneen ääressä. Mutta mitäköhän olisin oikeasti ilman tuota miestä... Ei saatana, varmasti vain ryyppäisin ja ryyppäisin, sitten kuolisin ojassa alkoholimyrkytyksessä. Vähä niinku isä teki.  Onneksi on joku, joka vie ulos ja saa tekemään asioita. Monella samassa tilaanteessa ei ole. Eli jotain hyvääkin minulle.

Läskiangsti. Paino vaan nousee ja nousee, onko uutta. En hallitse mun syömistä. Kun mä syön, mä syön kunnolla. Syön miehen edestä, jopa joskus enemmän kuin oma mies. Ja se ei ole todellakaan normaalia.

Tänään se haukku mua ekaa kertaa läskiksi, kun olin ottamassa toista jäätelöä pakkasesta, omia siis. Ensin kysyi, et vejäkkö jäätelöä, ja sit mä suutuin siitä ja se kaato mun kahvin viemäriin ja sit uhkasin rikkoa sen tavaroita ja haistateltiin ja sit ku haukku läskiksi, niin riitti ja lähin itku kurkussa ovet paukkuen pois.
   Miksi toi "vejäkkö" - termi on mulle semmonen paha, niin siihen on syy. Pentuna aina äiti ja ns."isäpuoli" aina puhuivat, että kun mä vejän aina niin paljon ruokaa "vejit esim. kaikki karkit" ja toinen paha oli myös "loppasit sitten kaiken." Ku mies sano noi sanat, ni itkin taas kuin se pieni Nicce silloin lapsena, yhtä lohduttomasti. Eikä se ollut eka kerta, kun käytti tota vedit-termiä. Äidin oli tapana sanoa, että mä itkin krokotiilin kyyneleitä, vaikka mulla oli oikeesti iha sikapaha olla. Tuntu, ettei kukaan ymmärtänyt mua edes silloinkaan. Krokotiilinkyyneleitä.. Just niinä hetkinä, kun olisi kaivannut äidin syliä ja lohduttavia sanoja. Se vaan tyrkkäs kauemmas.

Jes, täytyy vielä hehkuttaa et rahahuolet on aika hyvin voitettu ja oon päässyt juhlimaan. :) ja huomenna reissuun ja lisää juhlimista. nam.:P

persauki.

18 vuotta. Laillisesti täysikäinen. Tuntuu hyvältä. Vituttaa vaan ku ei pääse juhlimaan, kun on niin vähän rahaa: 35€, ja pitäs ens kuun alkuun pystyä pärjäämään. Vituttaa.

Tein virheen ja vielä alaikäisenä ollessani menin baarista toisen miehen luo taksilla. Arvaatte kyllä mitä tapahtui. Mutta sitä minä en koskaan myönnä kenellekkään. Vois lopettaa nää seikkailut. Ihan vaan sen takia, että jos haluan olla ton nykyisen kanssa. Haluan ja en halua, mutta haluan enemmän. Pelkään etten pärjää ilman sitä. Mutta tiedän, että parempiakin ois. Sekin mies halus mua niin paljon, vaihettiin numerotkin, mutta ei mulla enää sitä ole. Toisaalta harmittaa.

Eli jatkoa edellisiin teksteihin: niin, enhän mä osannut lopettaa :(

!

Olo on hyvä, en tiedä miksi. Ei ees oo ikävä sua, ainakaan hirveesti. Ehkä tää on oikea tie. Kun ei ajattele, ei satu. Aina, kun ikävöin sua, täytyy miettiä sitä paskaa mitä oot mulle aiheuttanut. Ei muuta.

PS. Tänään bilettämään pitkästä aikaa kavereiden kanssa! <3

noniin

Ja noista tunnelukko-hommista toiseen asiaan. Nyt sitä ollaan viikon tauolla (yritin saada 2:hta, mut mies ei ruvennut). Olo on kyllä tosi ahdistunut, mutta ei itketä. Pelkään, et räjähdän vaan jossain vaiheessa, kun en enää kestä. Tuo hylkäämisen tunnelukko ohjaa mua liikaa tässäkin asiassa :(

Jos nyt kuitenkin päätän erota, mua olisi auttamassa:

- psykologit
- kriisiapu
- mielisairaala... pahimmassa tapauksessa siis.

+ varmasti ystävät

Mä tiedän, et en jää yksin. Varmasti ois ottajia! Ensi kuussa alkaa baari-ikä, ja tuun tutustumaan uusiin ihmisiin sielläkin (+miehiin). Voisin nähdä kavereita vaikka päivittäin. Mut ei se ois sama. Ei olis vieressä nukkujaa.. Vain yksinäisyys. Oksettaa ajatuskin. Oon jotenkin varma et tää on tän suhteen loppu. Mut en voi kuitenkaan sanoa vielä varmaksi. Mä oon niin sekasin. Pääsis vaan puhumaan jonnekkin, nostettas toi masennuslääkemäärä isommaks + avuks jotain rauhottavia?




MÄ EN VOI ANTAA ITSEENI KOHDELTAVAN PASKASTI.
MÄ SAAN PAREMPAA.
SUA AUTETAAN, JOS TARVIIT APUA.
"VIELÄ JOKU PÄIVÄ SÄ KIITÄT ITSEÄS" (ystävän sanoin.)

Minun tunnelukkoni

KALTOIN KOHTELU

Pelkäät, että ihmiset haavoittavat, huijaavat, loukkaavat, pahoinpitelevät tai käyttävät sinua jollain tavoin hyväkseen. Et luultavasti koe oloasi luottavaiseksi ja turvalliseksi vaan näet uhkakuvia ihmissuhteissasi. Sinun on yleensä vaikea luottaa ihmisiin. Saatat suhtautua epäillen toisten aikomuksiin ja uskot läheistesi pettävän sinut tavalla tai toisella. Et päästä ketään lähellesi etkä uskalla avautua ihmissuhteissasi. Olet varovainen ja saatat testata ovatko ihmiset luottamuksesi arvoisia. Saatat kuitenkin viehättyä ihmisistä jotka ovat hyväksikäyttäjiä ja annat heidän kohdella itseäsi huonosti. Toistuvat hyväksikäytön kokemukset vahvistavat tunnelukkoa ja syövät omanarvon tunnetta. Tämä voi johtaa siihen, että sinun on vaikea päästä suhteesta jossa sinua kohdellaan kaltoin. 

HYLKÄÄMINEN

Menetyksen pelko ohjaa elämääsi - olet huolissasi yksin jäämisestä. Uskot että läheisesi kuolevat tai jättävät sinut. Pelkäät jääväsi yksin ja luultavasti takerrut läheisiin ihmisiisi, mutta samalla karkotat heidät luotasi - pahin pelkosi on kuin itseään toteuttava ennuste. Menettämisen pelkoa seuraa luottamuksen puute joka tulee usein ilmi kontrollointina, omistushaluisuutena ja mustasukkaisuutena. Riippuvuudet voivat olla selviytymiskeinosi, joilla yksinolon aiheuttama ahdistus tuntuu siedettävämmältä. Koet suhteisiin kuuluvat tavalliset erotilanteet ahdistaviksi etkä luota siihen että suhde kestäisi erot. Tulkitset herkästi toisen tekemisiä tai tekemättä jättämisiä eroaikeiksi ja saatat ylireagoida niihin, vaikkapa siihen kun toinen ei vastaa puheluusi tai tekstiviestiisi. Vaikka suhde olisi vakaa, se luultavasti tuntuu vain väliaikaiselta - ikään kuin se olisi koko ajan vaakalaudalla. Saatat itse epätoivoissasi uhata erolla, ikään kuin testataksesi odotustasi - joko suhde nyt päättyy. Menetyksien myötä tunnelukko vahvistuu ja alat uskoa ettei mistään löydy kestävää suhdetta. 

RIIPPUVUUS

Uskot, että olet jollain tavalla kykenemätön pitämään itsestäsi huolta. Et luota omaan arviointikykyysi. Tarvitset siksi muita ihmisiä kannattelemaan ja tukemaan sinua ja pitämään sinusta huolta. Olet riippuvainen läheisistäsi etkä ole itsenäinen, omillaan pärjäävä aikuinen. Luultavasti olet edelleen läheisissä tekemisissä vanhempiesi kanssa, jotka vaikuttavat elämääsi voimakkaasti. Päätösten tekeminen on sinusta vaikeaa, kysyt ehkä neuvoa ja vahvistusta muilta, muutat mieltäsi monta kertaa ja lopuksi saatat olla kuitenkin epävarma päätöksestäsi. Saatat vältellä vastuuta, aloitteellisuutta ja haasteellisia tilanteita. Tunnet luultavasti ahdistusta ja epätoivoa jos joudut ottamaan enemmän vastuuta kuin mihin tunnet kykeneväsi. Ehkä ainoa keinosi selviytyä on lyöttäytyä yhteen vahvan henkilön kanssa joka pitää sinusta huolta mutta myös määrää elämästäsi - näin riippuvuus toisesta kasvaa ja tunnelukko voimistuu. 

ULKOPUOLISUUS

Tunnet usein ahdistusta sosiaalisissa tilanteissa ja se saa sinut välttelemään niitä. Ehkä tunnet itsesi erilaiseksi, muita huonommaksi keskustelijaksi ja siksi ulkopuoliseksi. Uusien ihmisten kanssa tunnet olosi epämukavaksi ja hermostuneeksi etkä oikein tiedä mitä sanoisit. Saatat arkailla huomion kohteena olemista ja jännittää esiintymistä. Ahdistuneena mietit mitä muut ajattelevat sinusta. Hermostuneena et kykene käyttämään sosiaalisia taitojasi vaan menetät varmuutesi ja vetäydyt. Olet ehkä tottunut välttelemään kanssakäymisiä ja sosiaalisia tilanteita siinä määrin että se tuntuu ihan luonnolliselta - kuitenkin jokin sinussa kaipaa samalla läheisempää yhteyttä kanssaihmisiin. Ryhmässä saatat teeskennellä olevasi enemmän muiden kaltainen tai haluat antaa hyvän vaikutelman itsestäsi. Saatat hankkiutua työskentelemään tehtävissä, jossa ei vaadita paljon vuorovaikutusta. Läheisissä suhteissa tunnet olosi varmemmaksi ja levollisemmaksi - voit olla enemmän oma itsesi. Toistuvat ulkopuolisuuden kokemukset vahvistavat tunnelukkoasi ja se saa sinut välttelemään entistä enemmän ikäviä sosiaalisia tilanteita.

Sivulta http://tunnelukkosi.fi/tunnelukot/index.htm#Label3

------------

Se oli kyllä niin mahtava tunne, kun sain lukea itsestäni kyseiset tekstit. On ollut niin vaikeaa, kun ei ole tiennyt, mikä itseä vaivaa. Jos saisin nuo lukot aukaistua, olisin kyllä maailman onnellisin. Ne ohjaavat mun elämää liikaa, jokapäiväistä elämää. Kurssit makso vaan 180€, eli ihan liikaa. Voikohan kelalta saaha rahaa semmosiin?