Kuukauden ajan mulla meni ihan ok/hyvin.Ahdistus väheni kokonaan pois. (Ja on syy miksen päivitellyt tätä blogiakaan...) Mutta nyt se palaa. Tiiättekö, päivittäin SE PASKA/AHISTUS/KAIKKI VAIVAA/TYHJÄ OLO - tunne. Masentuneet kyllä tietää.
Taitaa nousta lääkitys maxsimiannokseen, eli seromex 60mg/päivä, luulis ainakin kun ei auta nykyinen 40mg.
Ja niin. Liikunta auttaa jaksamaan, ja vähentää paskaa oloa. Mutta sit ahdistaa moni muu asia... Tässä pari nyt pahiten mielen päällä olevaa.
1. En ole nähnyt mun kavereita varmaan kuukauteen, ja olen aina kussut niitä linssiin kun olis pitänyt nähä. Mulla ei varmaan kohta ole enää niitäkään. Ei vaan just sillon kun pitäs lähtä johonki niin vaan jaksa. Ja lähteminenkin ahdistaa, se tarvitsee paljon tahdonvoimaa. Voispa vaan puhua niille asiat suoraan, mutta kun mä en osaa.
2. Oon koko ajan väsynyt. Ei jaksa, ei jaksa. Päivässä saa tehtyä sen yhden asian tai kaksi, esim. kävin tänään liikkumassa ja tein ruokaa. Vois nukkuu ihan hulluja määriä. Huolestuttaa, että miten sitten kun kouluun meen, tai se siis jatkuu.
3. Elän paskassa parisuhteessa, mutta pelkään että en pärjää ilman tätä kyseistä miestä.. Kyllähän mä sitä rakastan, mutta välillä tuntuu, et haluan oikeesti erota. En vaan pysty siihen ainakaan tällä hetkellä, vaikka tiedän että pitäisi. Ja toisaalta pelkään, että se jättää mut, jos saa tietää et oon pettänyt sitä. Pelottaa oikeesti 24/7. Ristiriitaista, eikö? Haluan erota mut en halua erota, en siis tiedä mitä haluan. Mielialat vaihtelee aika useasti. Pelotti tunnustaa toi pettämisjuttu (en oo tunnustanut kellekkään ellei tiedä), vaikka tää onki anonyymiblogi. :D
.... Nii ja yllätys yllätys, tulin kotiin yöksi poitsun luota kun riideltiin (taas)!



Ei kommentteja:
Lähetä kommentti