viha

Miksi oot aina mulle niin vihanen? Nyt oon vaan 20min myöhässä sun luota niin soitat mulle ihan raivona. Ja eilenkin raivosit mulle ja sanoit silloin että et halua koskaan mun kanssa naimisiin. Kyse oli siitä, että sen kaverit olivat pyytäneet mua facebookissa kaveriksi mua ja mä hyväksyin... "Hirveää". Onhan sullakin mun naispuoleisia kavereita yhtälailla kavereina, miksi siis raivota yhdestä sun miespuoleisesta kaverista?!

Välillä oikeesti tuntuu et mä oon niin paska ihminen, että mun täytys kuolla pois. Eilen varsinkin. Mun miesystävä syö propral-nimistä lääkettä. Sitä kun vetelis purkillisen ääntä kohti niin sydän pysähtyy tai sekoaa ja lopulta siis pysähtyy. Suunnitelma ainakin on valmis, jos tuntuu et pakko on kuolla. Ellen sit saa jostain asetta. Se ois paras, mut ainoostaan mun isovanhemmilla taitaa olla joku haulikko/kivääri/joku kotonaan.. Nekin asuu tosi kaukana musta, 2 tunnin junamatkan ja tunnin automatkan päässä. Eli lääkettä siis. Välillä tuntuu oikeesti, et kaikki vihaa mua ja mun pitää kuolla. Haluan turvaan, pois pois pois. Mutta missä on turva?

Tämänaamuinen psykologiaikakin jäi käyttämättä kun myöhästyin. Seuraava aika vasta 2 viikon kuluttua.. Sais lääkärille ees ajan aiemmin ni sais ton reseptin uusittua. Ilman lääkkeitä mä en kestä!

Niin ja unohdinkin kertoa... Keskeytin koulunkäynnin kokonaan vuoden ajaksi. Mutta toisaalta tuntuu, että en ole valmis koulunkäyntiin edes ensi syksynä... :(
Oon säälittävä ja inhottava.

,

Miksi kaikki pääsee johonkin helkkarin terapiohin mutten mä?! Tuntuu, et ei ne asiat niin vaan järjesty juttelemalla. Menet psykologille: niin, mistä halusit tulla juttelemaan? Mä tiedän, että kaikki juontaa lapsuudesta tähän päivään. Huono elämä. Mua on kohdeltu niin vitun huonosti. Ja tuntuu, et sama meininki jatkuu nykyäänkin. Nainen nyrkin ja hellan välissä. Nainen, joka antaa itseänsä kohdeltavan huonosti. Mulla ei oo enää ees oikeen mitään yksityiselämääkään. Esim. facebookissa ollessa kyylätään koko ajan veiressä, et mitä teen ja kenen kanssa puhun ja mille nauran jne jne. Heti kun menen koneelle niin asetut paikallesi mun viereen kyttäämään. Ahdistaa. Haluan kirjoittaa esim. tätä päiväkirjaa, kun ahdistaa, mutta en saa ikinä olla koneella enää rauhassa! Siinä sinä aina tuijotat ja pelkäät että juttelen muille miehille.  Ja en voi esim. jättää enää facebookia aukikaan röökin ajaksi ku tiiän sun tutkivan mun keskusteluja. Tänään onneksi sain vapaahetken ku sanoin että haluun olla kotona. Sä lähdit onneksi kotiis ruuanlaittoon.

Oon taas syönyt ihan liikaa: puoli litraa jäätelöä, 1 pringlespurkin, 1 pitsan ja 1/3 suklaalevyä. Jos sitä huomenna rauhottus ja taas yrittäs elää jonkin aikaa terveellisesti. Lihon muuten vaan koko ajan, jos jatkan. Ja lihonut oonkin. Varmasti päälle 70kg puntari näyttää, viimeks (muutama viikko sitten) näytti jo 69kg. Tervetuloa taas, kaikki laihdutetut kilot.

  Mutta jännää tässä on se, että mua ei oo koskaan kehuttu näin paljon. Aina, kun menee baariin, niin joku mies tulee kehumaan kauniiksi. Ja kuulee sitä muiltakin, myös selevin. Miten koulukiusatusta siasta tulikin kaunis?! Ihmettelen. Mies tappas mut jos tietäs mua kehuttavan niin paljon. Syyttäs mua. Ainaha se syyttää, jos pukeudun esim. liian näyttävästi tai jotain. Haluan kuulemma muilta miehiltä huomiota. Mutta uskokaa tai älkää; mun mies osaa olla maailman hellin ja rakastavin. Mutta silti niin inhottava aina väliin. Mut kyllä mä haluan olla sen kanssa. Mut seikkailut saa jäähä nyt kokonaan pois. Oonhan mä nyt iän myötä aikuinen. Mut tuntuu oikeesti hyvältä olla haluttava muidenkin silmissä.

harmi vaan et ei ketään kiinnosta oikeesti. näkeehän sen jo lukijamäärästäkin. mut tää on oikeesti paikka,jonne voin kirjoittaa kaiken.

nykyään

En oo koulussa. Pitäs olla, mut tiedän etten jaksa. Ruvetakko työttömäksi työnhakijaksi vai sitten keskeyttää määräaikaisesti? Riippuu saaduista tuista. Tuntuu, et oon pettänyt kaikki sen myötä, kun musta ei ookkaan opiskelemaan. Musta piti tulla kaksoistutkinnon suorittanut lähihoitaja, joka jatkaa siitä sitten yliopistoon todennäköisesti lehtoriksi opiskelemaan. Sitä mä haluaisin edelleenkin. Mutta toisaalta tuntuu, et musta ei tuu ikinä mitään. Turha yrittää, kun ei onnistu. Kaikki, mitä oon tehnyt tässä elämässä tai yrittänyt tehdä, on epäonnistunut. Miksi onnistuisin nyttenkään? Tulevaisuus ei näytä valoisalle, ei koulutuksen suhteen eikä työelämänkään. Tuskin musta koskaan oisi vastuulliseksi työntekijäksi.

Luojan kiitos, lääkkeet on vähentäneet ahistusta siten, että jaksan tehä muutakin kun vaan istua koneen ääressä. Mutta mitäköhän olisin oikeasti ilman tuota miestä... Ei saatana, varmasti vain ryyppäisin ja ryyppäisin, sitten kuolisin ojassa alkoholimyrkytyksessä. Vähä niinku isä teki.  Onneksi on joku, joka vie ulos ja saa tekemään asioita. Monella samassa tilaanteessa ei ole. Eli jotain hyvääkin minulle.

Läskiangsti. Paino vaan nousee ja nousee, onko uutta. En hallitse mun syömistä. Kun mä syön, mä syön kunnolla. Syön miehen edestä, jopa joskus enemmän kuin oma mies. Ja se ei ole todellakaan normaalia.

Tänään se haukku mua ekaa kertaa läskiksi, kun olin ottamassa toista jäätelöä pakkasesta, omia siis. Ensin kysyi, et vejäkkö jäätelöä, ja sit mä suutuin siitä ja se kaato mun kahvin viemäriin ja sit uhkasin rikkoa sen tavaroita ja haistateltiin ja sit ku haukku läskiksi, niin riitti ja lähin itku kurkussa ovet paukkuen pois.
   Miksi toi "vejäkkö" - termi on mulle semmonen paha, niin siihen on syy. Pentuna aina äiti ja ns."isäpuoli" aina puhuivat, että kun mä vejän aina niin paljon ruokaa "vejit esim. kaikki karkit" ja toinen paha oli myös "loppasit sitten kaiken." Ku mies sano noi sanat, ni itkin taas kuin se pieni Nicce silloin lapsena, yhtä lohduttomasti. Eikä se ollut eka kerta, kun käytti tota vedit-termiä. Äidin oli tapana sanoa, että mä itkin krokotiilin kyyneleitä, vaikka mulla oli oikeesti iha sikapaha olla. Tuntu, ettei kukaan ymmärtänyt mua edes silloinkaan. Krokotiilinkyyneleitä.. Just niinä hetkinä, kun olisi kaivannut äidin syliä ja lohduttavia sanoja. Se vaan tyrkkäs kauemmas.

Jes, täytyy vielä hehkuttaa et rahahuolet on aika hyvin voitettu ja oon päässyt juhlimaan. :) ja huomenna reissuun ja lisää juhlimista. nam.:P

persauki.

18 vuotta. Laillisesti täysikäinen. Tuntuu hyvältä. Vituttaa vaan ku ei pääse juhlimaan, kun on niin vähän rahaa: 35€, ja pitäs ens kuun alkuun pystyä pärjäämään. Vituttaa.

Tein virheen ja vielä alaikäisenä ollessani menin baarista toisen miehen luo taksilla. Arvaatte kyllä mitä tapahtui. Mutta sitä minä en koskaan myönnä kenellekkään. Vois lopettaa nää seikkailut. Ihan vaan sen takia, että jos haluan olla ton nykyisen kanssa. Haluan ja en halua, mutta haluan enemmän. Pelkään etten pärjää ilman sitä. Mutta tiedän, että parempiakin ois. Sekin mies halus mua niin paljon, vaihettiin numerotkin, mutta ei mulla enää sitä ole. Toisaalta harmittaa.

Eli jatkoa edellisiin teksteihin: niin, enhän mä osannut lopettaa :(

!

Olo on hyvä, en tiedä miksi. Ei ees oo ikävä sua, ainakaan hirveesti. Ehkä tää on oikea tie. Kun ei ajattele, ei satu. Aina, kun ikävöin sua, täytyy miettiä sitä paskaa mitä oot mulle aiheuttanut. Ei muuta.

PS. Tänään bilettämään pitkästä aikaa kavereiden kanssa! <3

noniin

Ja noista tunnelukko-hommista toiseen asiaan. Nyt sitä ollaan viikon tauolla (yritin saada 2:hta, mut mies ei ruvennut). Olo on kyllä tosi ahdistunut, mutta ei itketä. Pelkään, et räjähdän vaan jossain vaiheessa, kun en enää kestä. Tuo hylkäämisen tunnelukko ohjaa mua liikaa tässäkin asiassa :(

Jos nyt kuitenkin päätän erota, mua olisi auttamassa:

- psykologit
- kriisiapu
- mielisairaala... pahimmassa tapauksessa siis.

+ varmasti ystävät

Mä tiedän, et en jää yksin. Varmasti ois ottajia! Ensi kuussa alkaa baari-ikä, ja tuun tutustumaan uusiin ihmisiin sielläkin (+miehiin). Voisin nähdä kavereita vaikka päivittäin. Mut ei se ois sama. Ei olis vieressä nukkujaa.. Vain yksinäisyys. Oksettaa ajatuskin. Oon jotenkin varma et tää on tän suhteen loppu. Mut en voi kuitenkaan sanoa vielä varmaksi. Mä oon niin sekasin. Pääsis vaan puhumaan jonnekkin, nostettas toi masennuslääkemäärä isommaks + avuks jotain rauhottavia?




MÄ EN VOI ANTAA ITSEENI KOHDELTAVAN PASKASTI.
MÄ SAAN PAREMPAA.
SUA AUTETAAN, JOS TARVIIT APUA.
"VIELÄ JOKU PÄIVÄ SÄ KIITÄT ITSEÄS" (ystävän sanoin.)

Minun tunnelukkoni

KALTOIN KOHTELU

Pelkäät, että ihmiset haavoittavat, huijaavat, loukkaavat, pahoinpitelevät tai käyttävät sinua jollain tavoin hyväkseen. Et luultavasti koe oloasi luottavaiseksi ja turvalliseksi vaan näet uhkakuvia ihmissuhteissasi. Sinun on yleensä vaikea luottaa ihmisiin. Saatat suhtautua epäillen toisten aikomuksiin ja uskot läheistesi pettävän sinut tavalla tai toisella. Et päästä ketään lähellesi etkä uskalla avautua ihmissuhteissasi. Olet varovainen ja saatat testata ovatko ihmiset luottamuksesi arvoisia. Saatat kuitenkin viehättyä ihmisistä jotka ovat hyväksikäyttäjiä ja annat heidän kohdella itseäsi huonosti. Toistuvat hyväksikäytön kokemukset vahvistavat tunnelukkoa ja syövät omanarvon tunnetta. Tämä voi johtaa siihen, että sinun on vaikea päästä suhteesta jossa sinua kohdellaan kaltoin. 

HYLKÄÄMINEN

Menetyksen pelko ohjaa elämääsi - olet huolissasi yksin jäämisestä. Uskot että läheisesi kuolevat tai jättävät sinut. Pelkäät jääväsi yksin ja luultavasti takerrut läheisiin ihmisiisi, mutta samalla karkotat heidät luotasi - pahin pelkosi on kuin itseään toteuttava ennuste. Menettämisen pelkoa seuraa luottamuksen puute joka tulee usein ilmi kontrollointina, omistushaluisuutena ja mustasukkaisuutena. Riippuvuudet voivat olla selviytymiskeinosi, joilla yksinolon aiheuttama ahdistus tuntuu siedettävämmältä. Koet suhteisiin kuuluvat tavalliset erotilanteet ahdistaviksi etkä luota siihen että suhde kestäisi erot. Tulkitset herkästi toisen tekemisiä tai tekemättä jättämisiä eroaikeiksi ja saatat ylireagoida niihin, vaikkapa siihen kun toinen ei vastaa puheluusi tai tekstiviestiisi. Vaikka suhde olisi vakaa, se luultavasti tuntuu vain väliaikaiselta - ikään kuin se olisi koko ajan vaakalaudalla. Saatat itse epätoivoissasi uhata erolla, ikään kuin testataksesi odotustasi - joko suhde nyt päättyy. Menetyksien myötä tunnelukko vahvistuu ja alat uskoa ettei mistään löydy kestävää suhdetta. 

RIIPPUVUUS

Uskot, että olet jollain tavalla kykenemätön pitämään itsestäsi huolta. Et luota omaan arviointikykyysi. Tarvitset siksi muita ihmisiä kannattelemaan ja tukemaan sinua ja pitämään sinusta huolta. Olet riippuvainen läheisistäsi etkä ole itsenäinen, omillaan pärjäävä aikuinen. Luultavasti olet edelleen läheisissä tekemisissä vanhempiesi kanssa, jotka vaikuttavat elämääsi voimakkaasti. Päätösten tekeminen on sinusta vaikeaa, kysyt ehkä neuvoa ja vahvistusta muilta, muutat mieltäsi monta kertaa ja lopuksi saatat olla kuitenkin epävarma päätöksestäsi. Saatat vältellä vastuuta, aloitteellisuutta ja haasteellisia tilanteita. Tunnet luultavasti ahdistusta ja epätoivoa jos joudut ottamaan enemmän vastuuta kuin mihin tunnet kykeneväsi. Ehkä ainoa keinosi selviytyä on lyöttäytyä yhteen vahvan henkilön kanssa joka pitää sinusta huolta mutta myös määrää elämästäsi - näin riippuvuus toisesta kasvaa ja tunnelukko voimistuu. 

ULKOPUOLISUUS

Tunnet usein ahdistusta sosiaalisissa tilanteissa ja se saa sinut välttelemään niitä. Ehkä tunnet itsesi erilaiseksi, muita huonommaksi keskustelijaksi ja siksi ulkopuoliseksi. Uusien ihmisten kanssa tunnet olosi epämukavaksi ja hermostuneeksi etkä oikein tiedä mitä sanoisit. Saatat arkailla huomion kohteena olemista ja jännittää esiintymistä. Ahdistuneena mietit mitä muut ajattelevat sinusta. Hermostuneena et kykene käyttämään sosiaalisia taitojasi vaan menetät varmuutesi ja vetäydyt. Olet ehkä tottunut välttelemään kanssakäymisiä ja sosiaalisia tilanteita siinä määrin että se tuntuu ihan luonnolliselta - kuitenkin jokin sinussa kaipaa samalla läheisempää yhteyttä kanssaihmisiin. Ryhmässä saatat teeskennellä olevasi enemmän muiden kaltainen tai haluat antaa hyvän vaikutelman itsestäsi. Saatat hankkiutua työskentelemään tehtävissä, jossa ei vaadita paljon vuorovaikutusta. Läheisissä suhteissa tunnet olosi varmemmaksi ja levollisemmaksi - voit olla enemmän oma itsesi. Toistuvat ulkopuolisuuden kokemukset vahvistavat tunnelukkoasi ja se saa sinut välttelemään entistä enemmän ikäviä sosiaalisia tilanteita.

Sivulta http://tunnelukkosi.fi/tunnelukot/index.htm#Label3

------------

Se oli kyllä niin mahtava tunne, kun sain lukea itsestäni kyseiset tekstit. On ollut niin vaikeaa, kun ei ole tiennyt, mikä itseä vaivaa. Jos saisin nuo lukot aukaistua, olisin kyllä maailman onnellisin. Ne ohjaavat mun elämää liikaa, jokapäiväistä elämää. Kurssit makso vaan 180€, eli ihan liikaa. Voikohan kelalta saaha rahaa semmosiin?

Mulla taitaa olla useampi tunnelukko

Mä oon miettinyt mikä mua vaivaa. Vihdoinkin löysin jotain vastauksia. Sitten, kun psykologit yms. palailevat lomalta, menen puhumaan asiasta. Tulostinkin tän sivun sitä varten. Ehkä mä voisin saada apua.

http://www.tunnelukkosi.fi/tunnelukot/

Testaa tunnelukkosi tästä linkistä.

eilen oli hyvä päivä mut sä pilaat aina kaiken

Jaksoin mennä ulos kaverin kanssa ja laulettiin singstaria. Tuntu niin hyvälle nähä ees yhtä kaveria pitkään aikaan. Mut nyt sä pilasit taas mun fiilikset. Rupesit vittuilemaan siitä, et olin lisännyt miespuolisen tutun fb-kavereihin, ja haukuit mun paskaksi. Lisäksi sanoit, että meet hakemaan tänään naisten huomiota jostain. Kauppaanki mennessä sanoit, että mulla on liian paljastava paita ja rinnat hyppii liikaa, ei ihmekään et mulle huudellaan - pitäs laittaa teipillä kiinni. Kiitti taas vitusti, en jaksa tätä. Löytäisinpä ihmisen, joka rakastas mua ja ois hyvä mulle.

ja mitä mä nyt teen? Syön paskaan olooni. 2 pussia sipsejä + pepsimax. Ei auta laihtumaan.

tiiättekö...

Kuukauden ajan mulla meni ihan ok/hyvin.Ahdistus väheni kokonaan pois. (Ja on syy miksen päivitellyt tätä blogiakaan...) Mutta nyt se palaa. Tiiättekö, päivittäin SE PASKA/AHISTUS/KAIKKI VAIVAA/TYHJÄ OLO - tunne. Masentuneet kyllä tietää.

Taitaa nousta lääkitys maxsimiannokseen, eli seromex 60mg/päivä, luulis ainakin kun ei auta nykyinen 40mg.

Ja niin. Liikunta auttaa jaksamaan, ja vähentää paskaa oloa. Mutta sit ahdistaa moni muu asia... Tässä pari nyt pahiten mielen päällä olevaa.

1.  En ole nähnyt mun kavereita varmaan kuukauteen, ja olen aina kussut niitä linssiin kun olis pitänyt nähä. Mulla ei varmaan kohta ole enää niitäkään. Ei vaan just sillon kun pitäs lähtä johonki niin vaan jaksa. Ja lähteminenkin ahdistaa, se tarvitsee paljon tahdonvoimaa. Voispa vaan puhua niille asiat suoraan, mutta kun mä en osaa.

2. Oon koko ajan väsynyt. Ei jaksa, ei jaksa. Päivässä saa tehtyä sen yhden asian tai kaksi, esim. kävin tänään liikkumassa ja tein ruokaa. Vois nukkuu ihan hulluja määriä. Huolestuttaa, että miten sitten kun kouluun meen, tai se siis jatkuu.

3. Elän paskassa parisuhteessa, mutta pelkään että en pärjää ilman tätä kyseistä miestä.. Kyllähän mä sitä rakastan, mutta välillä tuntuu, et haluan oikeesti erota. En vaan pysty siihen ainakaan tällä hetkellä, vaikka tiedän että pitäisi. Ja toisaalta pelkään, että se jättää mut, jos saa tietää et oon pettänyt sitä. Pelottaa oikeesti 24/7. Ristiriitaista, eikö? Haluan erota mut en halua erota, en siis tiedä mitä haluan. Mielialat vaihtelee aika useasti. Pelotti tunnustaa toi pettämisjuttu (en oo tunnustanut kellekkään ellei tiedä), vaikka tää onki anonyymiblogi. :D

.... Nii ja yllätys yllätys, tulin kotiin yöksi poitsun luota kun riideltiin (taas)!

Ahdistus

Miksi sä kiusaat mua?
Miksi sä uhkailet mua?
Onko se oikeaa rakkautta, kun pyytää jäämään luokseen, kun on paha olla, mutta ryyppääminen on tärkeämpää?
 Mulla on lapsi hoidettavana nyt, ettekö vittu ymmärrä, että mä en jaksa, mä en pysty nyt!? Mä en jaksa olla se sisko mikä mun pitäs olla. Mikset edes sä voinut jäädä mun kanssa, kun näit että mulla on paha olla? Vitut sä mua ees oikeesti rakastat, vaikka sanotkin niin.

Sattuu. Oon ottanut nyt tänään naamaan Seromexia 1200mg. Auttaa vähäsen, toivottavasti myös nukkumaan. Syönyt oon ku mikäkin läski, vaikka yritän laihduttaa. Oon laihduttanut melkein viimeisen kuukauden, ja tuntuu että liikunta (jumpat, lenkkeily) on antanut mulle sisältöä elämään, ja on olleet syy mennä ulos. Huomasin, että syöminen lievittää pahaa oloa.

Onneks veli nukkuu nyt. Rakastan sitä. Ehkä huomenna on parempi päivä, jospa sä hakisit sen huomenna pois täältä. Kyllä mä pärjään. Pakko pärjätä. Huomenna mennään ulos aamusta, anteeks ku tänään ei menty, ku siskolla oli paha olla. Anteeks, ku jouduit näkemään, ku huusin ja itkin yksinään, kun ahdisti niin paljon. Sua varmaan pelotti, ja on äitiä ikävä. Mut sekin vaan välittää itsestään, ja ryyppäämisestä. Ja tahtoo ohjailla mun elämää omaksi edukseen. Odotan sitä päivää et oon 18, ja pääsen pois siitä vallasta, joka on jatkunut koko mun elämän. Toivottavasti. Ei tää muutto omaan kämppäänkään auttanut. Oisinpa saanut sen äidinrakkauden, mikä mulle ois kuulunut.

Ja sä, kusipää. Haluun erota, mutta se on vaan niin helvetin vaikeaa. Rakastan sua, valitettavasti. Löytäsinpä toisen, joka auttas mut tästä tilanteesta pois. Taidan korvata puuttuneen äidinrakkauden sun antamalla rakkaudella, ja tää on tässä helvetin vaikeaa. Kohtelet mua paskasti jatkuvasti. Ehkä mä vaan oon tottunut siihen. Ei semmoista voi kukaan ansaita. Mutta silti mä otan sen kaiken, saadakseni sulta sen ajoittain olevan rakkauden. Et sä ees halua muuttaa mun kanssa samaan kämppään, vaikka ollaan 3vuotta jo seurusteltu. Ja syy oli?...

Älä itke lapsi sisälläni älä itke enää
On hyvä olla sisälläni talvipuutarha
Aurinkona sydämeni lapsi hyvä herää
Älä hautaudu niin syvälle talvipuutarhaan

30 tracks

1 : Lem­pi­kap­pa­leesi

oivoivoi, tää on vaikea, eikä oikeesti tiiä. No, laitetaas joku. R'N'B<3

2 : Inhok­ki­kap­pa­leesi
 Yksinkertaisesti maailman paskin kappale. Ei tarvi muuta lisätä.

3 : Kap­pale josta tulet iloi­seksi
Ainaki toi ensimmäinen oli semmonen. Kappale, joka tekee iloseksi, tekee semmosen kunnon juoma-bile-fiiliksen :) Tässä toinen:

4 : Kap­pale josta tulet surul­li­seksi
Yleensäkki kaikki Pyhimyksen kappaleet...

5 : Kap­pale joka muis­tut­taa sinua jos­ta­kusta
 

Tää muistuttaa nuoruudesta sekä yhdestä vanhasta ystävästä.. :

 

6 : Kap­pale joka muis­tut­taa sinua jos­tain pai­kasta
Muistuttaa mun lapsuudenkodista, isän kotia. Siksi valitsin juuri tämän...

 

 7 : Kap­pale joka muis­tut­taa sinua tie­tystä tapah­tu­masta

Osastolla v.09, kun nää kappaleet soivat paljon:

 

8 : Kap­pale jonka sanat osaat

 

9 : Kap­pale jonka tah­tiin voit tans­sia

10 : Kap­pale jolla nukah­dat
Tähän en kyllä osaa laittaa oikein mitään. Kappale, jolla voisin nukahtaa:

... Tai en tiiä, saattasin vaan innostua :D

11 : Kap­pale suo­sik­kiar­tis­til­tasi
PMMP on ainut bändi, jota oon kuunnellut pian 10 vuotta, ja jonka asioita seuraan aktiivisesti:

 

12 : Kap­pale inhok­kiar­tis­til­tasi

13 : Kap­pale jonta pitä­mi­sestä tun­net syyl­li­syyttä

14 : Kap­pale josta kukaan ei uskoisi sinun pitä­vän

15 : Kap­pale joka kuvaa sinua

16 : Kap­pale josta pidit aiem­min, mutta jota inhoat nyt

17 : Kap­pale jonka kuu­let usein radiosta

18 : Kap­pale jonka toi­voi­sit kuu­le­vasi radiosta

19 : Kap­pale suo­sik­ki­le­vyl­täsi
 noh, tähän laittasin toki automaattisesti PMMP:n kaikki albumit, koska se on ainut bändi, jonka kaikista kappaleista pidän. Flo ridalla on hyviä kappaleita kanssa, mut ei ehkä kokonaista levyä niitä :)

20 : Kap­pale jota kuun­te­let olles­sasi vihai­nen
 JULMA-HENRI, kaikki nää vanahemmat kappaleet! <3

21 : Kap­pale jota kuun­te­let olles­sasi onnel­li­nen

22 : Kap­pale jota kuun­te­let olles­sasi surul­li­nen
Tää on tämmönen, jota rupeen aina laulamaan, kun oon surullinen... En tiiä miksi, mut rupee soimaan päässä.:

Tätä mä kuuntelen monesti, kun miesystävä satuttaa mua sanoillaan tai teoillaan...:

Pyhimyksen kappaleet<3:
Tää on aivan mahtava, kuunnelkaa, jos ette oo aiemmin! Hyvät sanat!

ja Julma-Henrin kappaleet...

23 : Kap­pale jonka haluat soi­tet­ta­van häis­säsi
tää vaikka, jos koskaan löyvän semmosta kenen kans menisin naimiisiin. (nykystä on kyllä kosittu, sain rukkaset :( )

 

24 : Kap­pale jonka haluat soi­tet­ta­van hau­ta­jai­sis­sasi
Nää ainakin on kauniita...

ja

 

25 : Kap­pale joka saa sinut nau­ra­maan

26 : Kap­pale jonka osaat soittaa
TULEVA MOZART IS HERE!!

27 : Kap­pale jonka toi­voi­sit osaa­vasi soit­taa
no en varsinaisesti kyllä halua opetella mitään.. oishan se kyllä kiva osata soittaa koskettimia. tää on ihana kappale, jonka vois soittaa <3

28 : Kap­pale joka saa sinut tun­te­maan syyl­li­syyttä

29 : Kap­pale lap­suu­des­tasi
Eivät ole -90 ilmestyneitä, mutta soivat sillon paljon, tai ovat jotenkin jääneet lapsuudesta mieleen.

ja oikeesti nää vanhat Shakiran kappaleet! :)

30 : Lem­pi­kap­pa­leesi tähän aikaan vuosi sit­ten
Kappaleita, mitkä tuovat viime kesän mieleen<3

-----------------------------------------------------------------

No huhhuh, en tiiä kyllä yhtään, et kauan tän tekemiseen meni, mut useempi tunti siihen vierähti. Eipä nyt ole ollut kyllä parempaakaan tekemistä yksinään. Someone's just have no life.

evening with eating

Herään kello 13 päivällä. Olo on virkeä 14 tunnin yöunien jälkeen. Nousen ylös, sillä haluan vielä siivota ennen kuin tulet töistä ja rupeamme viettämään iltaa yhdessä. Tarkoituksena on ottaa muutamat oluset, pelata kaikkia mahdollisia pelejä, katsoa leffoja ja illalla käydä lähikuppilassa laulamassa karaokea = viettää laatuaikaa yhdessä! Siitä onkin jo pitkä aika, että olisimme viettäneet iltaa kahdestaan.

Olit aivan ihana minulle illalla ja tänä aamuna. Katsoit minua niin haluavasti ja rakastavasti, ennen kuin otit minut. Rakastelit minua niin täydellisesti, ja sait minut haluamaan lisää ja lisää... Vielä aamulla pidit minusta kiinni ja pitkään. Olin niin onnellinen sinun lähelläsi. Mutta se oli vain se hetki.

Ilo muuttuu pian pettymykseksi, kun sanot, että menet auttamaan tuttuasi jossain jutussa, ja että menee myöhään. Mutta eilenhän sä vasta lupasit mulle, eikä mistään tämmöisestä ollut puhetta! Kerkesin olla niin onnellinen tulevasta illanvietosta, sillä nykyään meillä ei ole laatuaikaa, vaikka yhdessä suurimman osan ajasta olemmekin. Sekin aika menee useimmiten riidellessä ja siinä, että olet mielummin tietokoneen kanssa kuin minun. Hän pahoittelee asiaa, joka lohduttaa minua vähäsen, ja annan hänelle anteeksi. Hän lähtee facebookista. Soitan hänen peräänsä, ja selviää, että hän lähti jo tuttunsa luokse. Mutta viha täyttää taas mieleni; hänellä on monta kaveria mukana, ja aikoo ottaa tänä iltana kaljaa heidän kanssaan. Puhelin kiinni. Tänä yönä hänellä ei ole mitään asiaa viereeni.

Elikkä tästä tuli taas yksi yksinäinen ilta, kun luulin, että minulla olisi kivaa. Masennuspäissäni sit menen lähikauppaan, ja kippaan sylin täyteen herkkuja; sipsejä, suklaata ja cokista. Syöminen lohduttaa aina, ja on aina lohduttanut, kun on ollut paha mieli. Mutta vain sen hetken, kun tulee taas huono itsetunto. Pitäisi muutenkin laihduttaa, ja tämä ei edistä asiaa todellakaan yhtään! Ehkä mä kuolen sit lihavana ja nuorena. Hukun läskeihin tai jotain vastaavaa. Ihan sama. (Tai no ei ihan sittenkään) Musta tuntuu, et mulla on jonkin sortin ahmimishäiriö tai vastaavaa. Pystyn syömään oikeesti nykyään kuin pohjaton kaivo konsanaan, ja tuntuu et mikään ei riitä. Kukaan ei tiedä, kuinka useasti saatan syödä pahaan olooni. Se on mun salaisuus. Mutta ainahan mä pyöreä olen ollut, ja olen huomannut että minulla on jonkinsortin lihavuusgeeni, sillä painoni heittelee yleensäkin hyvin herkästi viiden kilon molemmin puolin. Jos syön esim. vähän aikaa epäterveellisemmin, niin paino nousee parissakin viikossa 5kg, mutta kun syön terveellisesti, paino laskee saman verran. Mutta nyt paino on ollut pitemmän aikaa korkealla, sillä olen syönyt hyvin epäterveellisesti useamman viikon.

 Mieli tekisi välillä myöskin oksentaa, mut mä tiedän, et se ei johda mihinkään hyvään. Noin neljä vuotta sitten sairastuin anoreksiaan, joka muuttui bulimiaksi. Jotenkin vain sitten ajan myötä pääsin siitä yli. Ja hupsista vain; kun rupesin syömään normaalisti, niin paino nousi 20kg. Osan olen saanut siitä pois... Mutta sen olen päättänyt, että jos laihdutan, niin laihdutan terveellisellä, ei syömishäriöisellä tavalla. Mut nyt ei ole sen aika. Täytyy keskittyä itseensä ja omaan hyvinvointiin. Mun motto onkin: ruma ei voi itselleen mitään, mutta läski voi aina laihduttaa. 

Tämähetkinen painoindeksi: 28,7 - lievä(kö) lihavuus

It would be better day today

Tuntuu jo nyt aamusta, että tänään on parempi päivä. Harmi vaan, että oon nukkunut huonosti: uni tuli klo 2 yöllä tunnin pyörimisen jälkeen, heräsin klo 7 ja nousin sit ylös, kun ei enää saanut unta väsymyksestä huolimatta. Enään en siitä huolimatta sänkyyn mene, se on nyt päätetty. Radio vaan päälle, laittautumaan ja ulos vaikka lenkille, jos ei muuta! Yleensä, kun herään aikasin, niin menen myöhemmin takaisin sänkyyn. Ja nukun päivän pilalle. Mä niin rakastan aamuaurinkoa ja aamun viileyttä <3 Se tuo mulle aina vaan semmosen onnellisen ja tyhjän olon... Tulee mieleen ajat, kun isä oli elossa, ja istuin yksinään 5-6 aikaan kesäaamuisin sohvalla juoden kahvia ja katsoen Sub-chattia. Naputtelin siinä muutaman viestin ruudulle ja sitten saatoin lähteä ulos kävelylle. Mikä sen parempaa, kun tuntea se aamun viileys, aamuaurinko ja sateen jälkeinen kosteus vasten ihoa <3 tuun kaipaamaan sitä tunnetta ikuisesti. Enää en voi kokea sitä ikinä.

Eilinen oli tosi kiva päivä. Iltapäivästä tapasin yhtä ystävää, jolle pystyin sitten avautumaan ja kertomaan kaiken. Se oli jotenkin niin helppoa, kun hänellä oli niin paljon samankaltaisia kokemuksia, ja ymmärsi sitä kautta. Lisäksi kävin shoppailemassa kengät, meikkejä ja muuta tarpeellista. Mä oon sitä mieltä, että on paljon mukavempaa käydä shoppailemassa yksin kuin kaveriporukalla. Miettikääpä nyt; saa katella ihan kiireettömästi, mennä minne haluaa jne. Tietenkin sitä tulee käytyä ostoksilla kaveriporukallakin, mutta kun semmoinen oikea ostostarve tulee, niin menen mieluiten yksinään :) kannattaa kokeilla!

Tänään olisi tarkoitus tavata erästä sukulaista ja sitten mennä ulos picnicille ystävien kanssa. Tästä päivästä tulee hyvä päivä, mä päätin sen. Olokin tuntuu (lähes) normaalille.

-Nicce-

itkuparkupotku >:(

Miten voi olla mahdollista, että blogger on poistanut tuon minun itse tekemän otsikon!? Ei siinä mitään, mutta kun olin poistanut kuvan jo kameralta ja tietokoneelta! Se oli muutettu joksikin helvetin linkiksi, että olisi muka laitettu netin kautta... :S Ei kyllä enää jaksais ruveta töhertelemään käteensä, kuvata sitä ja muokata kuvaa. huoh... :( ja mun mielestä se oli niin uniikki ja hieno.

Tää päivä on ollut taas niin väsymystä täynnä kuin vain olla ja voi. Piti nähdä yhtä ystävääkin kaupungilla, mutta, peruin senkin viime hetkellä. On niin huono omatunto, sillä tätä sattuu niin usein. Kun ei vaan jaksa. Ei tämä ainakaan hyvää tee kaverisuhteille, voin sanoa. Toivottavasti he jaksavat ymmärtää. En kehdannut kutsua häntä tännekkään, sillä kämppä on kuin pommin jäljiltä. Pitäisi tiskata ja imuroida... Suihkussa käyminenkin tuntuu ylivoimaiselta. Yleensä käyn päivittäin, mutta nyt olen ollut kaksi päivää peseytymättä. Kaksi! En edes muista, että milloin olen ollut näin pitkän aikaa käymättä suihkussa...

Aurinko paistaa kauniisti ulkona. Ehkä munkin pitäs olla siellä. Ehkä mä virkistyn ja käyn illan päälle pyöräilemässä jossain. Oonhan käynyt ulkona viimeksi sunnuntaina, kun miesystävä sai minut mukaansa lenkille...

Suurin piirtein minusta

Moi

Mun nimi on Nicce, 17,  ja kärsin vaikeasta masennuksesta. Tätä rallia on aikalailla jatkunut 5 vuotta. Juuri, kun luulin selvinneeni (olin ollut puoli vuotta ilman lääkkeitä), isäni kuoli. Siitä sitten alkoi taas alamäki...

 Viimeiset kolme kuukautta olen viettänyt lähes jatkuvasti sisällä koneen edessä. Päivät vain kuluvat ja kuluvat, ja tuntuu, etten saa mitään aikaiseksi. Viisikin tuntia tuntuu hyvin lyhyelle ajalle, jonka aikana kerkeän ehkä juuri ja juuri esim. imuroida tai tiskata. Pahimpina päivinä en jaksa tehdä yhtään mitään, sillä ahdistus on niin suuri. Yksi roskapussinkin vieminen tarvitsee tuntien "valmistelun". Olo on juuri nyt semmoinen, että minulla ei ole tulevaisuutta. Minä en pysty esim. työelämään tai koulunkäyntiin. En minä kyllä sossupummiksikaan halua jäädä! Nytkin on rahat tiukalla, kun on vaan kesäkuukausilta toimeentulotuki ja eläkkeet, saa miettiä tarkkaan mihin rahansa käyttää.

 Käyn psykologilla, ja syön masennukseeni seromex 40mg/päivittäin. Annostusta on nostettu n. 2 viikkoa sitten, mutta ahdistus ei ole helpottanut paljoakaan. Tämä on toinen kerta, kun syön seromexia, mutta suuremmalla annostuksella. Viimeksi se auttoi minua tosissaan, ja toivon, että apua olisi tälläkin kerralla.. Jotenkin kyllä vain tuntuu, että annostusta joudutaan nostamaan entisestään max.annokseen 60mg/päivä, kun ei tunnu noista apua oikein nyt olevan.

Mulla on lähihoitajaksi opiskelu kesken. Harmi vaan, että opiskelen vasta ensimmäistä vuotta ja n. puoli vuotta olen kerryttänyt enimmäkseen poissaoloja. Se ahdistaa minua hyvin paljon. Haluaisin valmistua, mutta en tiedä pystynkö siihen.

Onneksi kuitenkin olen löytänyt ystäviä kuluneen kevään aikana. Niin, ystäviä, joita minulla ei ole ollut viimeiseen 3 vuoteen lähes ollenkaan. Olemme käyneet mm. juomassa yhdessä ja näen heitä silloin tällöin. Alkoholi tuntuukin maistuvan minulle edellistä paremmin. Jos olisin jo täysi-ikäinen, hakisin varmasti useamman kerran viikkoon juomaa kaupasta! Eilen joinkin ensimmäistä kertaa yksin kotona, kun oli jäänyt juomaa jääkaappiin, hyvin alkoholistimaista. Oli niin paha olla.

Yksi asia on saanut minut aina jatkamaan. Seurustelu. Olen seurustellut pian 3 vuotta itseäni vanhemman miehen kanssa. Hän oli syy, miksi en tappanut itseäni v.09. Hän oli syy, miksi halusin jäädä vielä elämään, olin niin rakastunut. Menin siis silloin vapaaehtoisesti osastolle.
Valitettavasti kuitenkin suhteessa on ollut kaikkea muuta kuin hyvää...mutta siis myös hyvääkin. Tänään tein rohkean päätöksen lopettaa suhteen 2kk sisällä, viimeistään silloin kun koulut alkavat, ja täytän 18. Syynä tähän on miesystäväni väkivaltainen ja mustasukkainen käytös. Rakastan häntä kuitenkin paljon... Mutta tiedän sen, että en minä tämmöistä loppuelämääni halua. Ja lisäksi luin tänään Suomi24:n keskusteluja väkivaltaisista parisuhteista, joissa monessa tapauksessa juurikin tämmöiset tapaukset ovat alkua. "Kuka haluaa satuttaa omaa rakastaan?"

 Ero kyllä pelottaa minua, koska en osaa olla yksin esim. öitä. Olen miettinyt jopa, että olenko jollain tapaa läheisriippuvainen jopa. Ero vaan siinä, etten muuta mielipiteitäni muiden mielipiteiden takia. Pelkään, että en pärjää yksinään. Pelkään, että juuri saamani kaverit hylkäävät minut. Pelkään, että jään yksin, vaikka minulle ovatkin vieraat miehet sanoneet, että minulla ei ole mitään ongelmaa siinä, että jäisin yksin... En tiedä. YKSINÄISYYS PELOTTAA. On minulla äiti, hänkin masentunut. Hän välittää minusta, ainakin nykyään. Mutta toisaalta pelkään ja inhoan häntä, hän on kiusannut minua koko lapsuuteni, uhkaillut, hakannut päätä seinään, lyönyt, nimitellyt, sulkenut ulos pakkaseen ja pimeään vaatehuoneeseen jne. Haluaisin pysyä hänestä niin kaukana kuin mahdollista, mutta pitää hänet tyytyväisenä, ettei hän satuta minua enää henkisesti enempää.

  Tämä on ensimmäinen yö _ihan yksin_ omassa asunnossa. Olen asunut täällä jo kohta 4kk. Kun esim. mieheni on lähtenyt matkoille, olen hankkiutunut kavereideni seuraan. Tähänkin on vain totuttava. Vain ihme enää estäisi eroa tai miehen käytöksen pitäisi muuttua hyvin radikaalisti!

Voi, tietäisittepä minut oikeasti. Minä, joka hymyilen aina. Minä, jolla "menee aina hyvin". Minä, joka peitän kaiken.

-Nicce-